sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Serge Lutens Un Bois Vanille.




Kautta internetin on käynyt selväksi, että Serge Lutens on arvostettu brändi. Lutensin laatua ei ole kyseenalaistaminen, siltä osin mitä olen päässyt perehtymään nyt kuuden tuoksun verran. Kevyiden tuoksujen ystävälle valtaosa kokoelmasta voi olla pieni järkytys. Voimakkaat ja hämmästyttävän monipuoliset, värikkäät tuoksut pistävät nenän ja pään koville.

Un Bois Vanille on väkevä, mutta ystävällinen tuoksu. Taatusti Lutensia helpoimmasta päästä. Se on alkuun niin tiivis, että ensikohtaamisella säikähdin sitä. Onnekseni en tämän jälkeen ole havainnut sen kärjessä pelottavaa Vana Tallinnia. Serge Lutensin vaniljakuningatar on toistaiseksi upein kohtaamani lajissaan. Pihkainen ja vaahtokarkkinen vaniljatuoksu omaa siis hyvin lempeän puolen. Tässäkin tuoksussa on kookosta, joskin ohutta sellaista. Tyttömäisistä sävyistään huolimatta Un Bois Vanille ei ole lässy tuoksu. Rinnallaan lääkemäinen lakritsi ja voimakas savuisuus jämäköittävät kokonaisuutta. Siinä taitaa olla jopa kapea suikaleellinen maskuliinista nahkaa.

Kiinnostukseni on tänä keväänä suuntautunut omaksi yllätyksekseni gourmandiin suuntaan. Herkkutuoksut sinkoilevat luokseni muodossa tai toisessa. Kiitos tuoksufoorumituttuni, Mukaelin, minulla on nyt oma ensimmäinen pulloni Serge Lutensia, Un Bois Vanillea.


...

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Comptoir Sud Pacifique Coco Extreme.




Tapasimme tuoksuystävien kesken eilisiltana pikaisesti kahvin ja nuuhkimisen merkeissä. Imin kitusiini jäälattea kookossiirapilla makeutettuna - autuaan tietämättömänä siitä mitä käteeni oli pian tyrkättävä. Gogolilla oli jälleen mukanaan ilahduttava ja runsas setti näytteitä suoraan saapasmaasta, muuan ostokseni kylkiäisiä.


Rakastan kookosta, tehdään se nyt selväksi. En ole koskaan vierastanut sitä. Bounty-patukka on tosin makuuni turhan imelä, mutta kaikki Thaimaan jättimäisistä mehuntäyteisistä kookoksista kotimaan kuivakoihin markettikookoksiin ovat maistuneet mulle aina. Kaikkein ihaninta herkkua ovat erilaiset kookosjäätelöt, eritoten tavallinen vaniljapehmis kookoshiutaleilla kuorrutettuna.


Comptoir Sud Pacifiquen ihka ensimmäinen tuttavuuteni, Les Eaux De Voyage-sarjan Coco Extreme, on suoraviivainen ja selkeä. Kuin yllämainittu jäätelöannos. Coco Extreme on silkkaa kookosvanukasmussua makeutettuna vaniljasokerilla. Tuoksu on niin puhdas ja yksinkertainen, että sitä olisi halutessaan helppo lisätä monen kesäisen tuoksun kylkeen. Se myös kestää iholla yllättävän pitkään. Voisin kaivata tähän pientä ananaksen terää ja lillua hiljalleen humalluttavassa piña coladassa. Tämä tuoksu ilahduttaa talven vakavoittaman mielen ja silottaa otsarypyt. Coco Extreme lennättää allekirjoittaneen rakkaisiin maisemiin Thaimaan ja Miamin polttaville rannoille. Kesään, ilta-aurinkoisen Helsingin helteisimmälle terassille.


Aion tehdä jonain päivänä lähempää tuttavuutta myös Honoré Des Présin Love Cocon kanssa, mutta sitä ennen antaudun mehukkaimmalle - ja ainoalle - kookosrakkaudelleni varauksettomalla ilolla.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Serge Lutens Louve.



Vielä tätä blogia aloitellessa ranskalainen Serge Lutens oli minulle tuntematon nimi. Hiljalleen se alkoi tulla vastaan joka kulman takaa. New Yorkissa tein vihdoin pientä tuttavuutta niche-friikkien jumaloiman brändin kanssa. Sain apua tuoksututtavaltani, Gogolilta. Hän kantoi luokseni aina Roomasta asti pienen kasan Serge Lutens-näytteitä.


Louve oli minulle täysin vieras, sokkotilaus. Meidät esitteli toisilleen tympeä herra paperiliuska. Oli hänen syytään, että ensivaikutelma uudesta rakkaastani oli kaunis, mutta etäinen. Odotin yli viikon ennen paljasta ihokontaktia. Louve, naarassusi, on vievä jalat altani.


Liukkaat cocktail-kirsikat paljastavat altaan mehevät mantelit. Sellaiset, jotka haluaa napata suihinsa välittömästi kuuman glögin pohjalta. Myös pistaasijäätelö on aina ollut suosikkimakujani. Mikäli pistaasijäätelö olisi hehkuvanpunaista se kuvastaisi tätä tuoksua mitä täydellisimmin. Vaikka syön laskiaispullani mansikkahillolla tätä ihanaa mantelimassaa haluaisin nuolla pitkään ja hartaasti kera shamppanjan. Mietin, voisiko Chisu tuoksua tältä. Imeskelen tahmeanmakeita sormenpäitäni. Naarassudellani on häikäisevät hiukset ja hunajainen iho. Hänen verenpunaiset huulensa tahrivat omani tunnistamattomiksi. Kun hikisimmät tunnit ovat menneet saatan onnellisena syleillä jumalatartani aina auringonnousuun asti. Unessa enkelit ripottelevat päällemme ruusun terälehtiä. Ilmassa leijuu pehmeiden siipien levittämää vaniljaista tomua, lakanoilla kevyttä, mutta alkukantaista myskiä.


Minun nenässäni Louve on kauniin eroottinen.


Tiedän tarvitsevani hänet omakseni.


....

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Moschino Toujours Glamour.





Syysviiru ehdotti minulle jotain uutta ja ihmeellistä. Tässäpä tulee Oopiumiluolan - ja elämäni - ensimmäinen simultaanipostaus. Minulla on muistikuva, että Olohuoneesta hiljattain poistamieni tekstien seassa oli jonkinlainen juttu Toujours Glamourista.

Meillä on ollut Toujours Glamourin kanssa yli vuoden mittainen hajurako. Olikin tervetullutta ja mielenkiintoista lähestyä tuoksua jälleen. Tuoksumuistoja on mahdoton pyyhkiä pois. Mitään mullistavaa ei palaa mieleeni, mutta muistan tilanteen ja mielialan tätä ostaessa. Olin hyvin masentuneella mielellä, ja ystäväni kanssa vietetty lohtushoppailupäivä huipentui kohdallani Toujours Glamouriin. Lempeän tyttömäinen pullo tuntui ihanalta kädessä ja se uudisti tuoksuhyllyäni mitä suloisimmin. Itse tuoksua taisin käyttää yhtäjaksoisesti monta viikkoa. Olimme onnelliset yhdessä. Ajankohta taisi olla syksyä, Toujours Glamour oli vastikään lanseerattu.

Tällä kertaa tuoksutellessa ajatukseni ovat tiukasti kesässä - sen korvalla. Nyt suihkautettuani tätä iholleni olen ehkä hitusen yllättynyt. Ikävällä tavalla. En muistanut nenään puukottavan alun terävyyttä. Alku on nykyminälle silkkaa kärsimystä. Onneksi tämä ensimmäinen terä tylsistyy pian. Pehmeät kukat sulavat puuteriseksi kokonaisuudeksi, tuoksussa on jotain tuttua kaukaa lapsuudesta saakka. Se tuo mieleen mummolan kukat. Muistan tsekanneeni asian jo tuoreeltaan Fragranticasta. Ihmeelliset dominoivat kukat ovat orvokki ja kielo. Tässä tuoksussa on myös vieno häivähdys jasmiinia.

Tuoksufoorumilla jasmiinia kuvailtiin aivan hiljattain usealtakin suunnalta paskaiseksi nuotiksi. Itse tunnistan jasmiinissa lähinnä sen tietyn maanläheisyyden. Epäilyttävän lemun maljakossa kun vesi ja kukat ovat menettäneet tuoreutensa. Ystäväni totesi jasmiinista juuri pari päivää sitten hyvin spesifisti: se tuoksuu hyvin sulaneelta paskalta. Toujours Glamourin kohdalla jasmiinipaskassa on seassa pähkinän tai mantelin sattumia.

Toujours Glamourin pohjatuoksu on hellä ja romantiikannälkäinen. Tähän on mukava kääriytyä kuin rantasaunasta noudettuun lämpimään pyyhkeeseen iltauinnin jälkeen. Toujours Glamour voisikin olla täydellinen valinta seesteiseen juhannuksenviettoon.


...

torstai 19. huhtikuuta 2012

Philosophy Amazing Grace.





Vuosien huomaamattomien ja satunnaisten mulkaisujen jälkeen Philosophyn bestseller päätyi vihdoin tänä keväänä käteeni asti. Puhtaan, selkeälinjaisen tuoksun saattoi tunnistaa monilla vastaantulijoilla New Yorkissa. Täällä Suomessa Amazing Grace muistuttaa minua mitä sympaattisimmilla tavalla uudesta rakkauden kaupungistani.

Amazing Grace on suihkunraikas ja helppo tuoksu arkikäyttöön. Se on myös siisti, huumorintajuinen ja edullinen. Makea kukkaistuoksu on kiltti, jopa hintsun pikkusievä. Amazing Gracessa kaikki on kevyttä ja ohikiitävää. Aina alun sitruksista selittämättömään kukkahyökkäykseen. Luca Turin antaa The A-Z Guidessa tälle kokonaisen yhden tähden. Mielestäni Amazing Grace ansaitsee omassa sarjassaan kolme tähteä.






Ihonhoitoon ja kylpytuotteisiin erikoistuneen Philosophyn muutkin tuoksut ovat kukin helppoja ja edullisia. Jätin ne kuitenkin suosiolla Sephoran hyllyyn. Sitä vastoin kannoin Suomeen tämän ohella Hawaiian Getaway- ja Full of Fortune Cookie-pakkaukset. Lotrasin saippuoilla jo hotellin kylpyammeessa. Herkullisten tuoksujen lisäksi myös etikettien myönteisestä elämänfilosofiasta muistuttavat tekstit luovat tästä brändistä todellisen piristyksen arkeen. Olisin voinut hamstrata näitä. Kasvojen ihonhoitoon suunnatut tuotteet vaikuttivat myös erittäin lupaavilta.




...

torstai 12. huhtikuuta 2012

Tuoksutreffit.



Minäpä pääsin eilen elämäni ensimmäisille tuoksutreffeille!! Gogolin ja Christian Aigun ansiosta tapasin eilen ison joukon tuoksuihin friikahtaneita upeita tyyppejä, tuttuja Tuoksufoorumilta. Tilaisuus oli minulle henkilökohtaisesti hyvin ainutlaatuinen, pääsinhän kaiken muun ihanan lisäksi ihailemaan maisemia Vuosaaren tornitalon, Cirruksen, 26. kerroksen kattoterassilta.




Tarjolla oli shamppanjaa, petollisen hyviä drinkkejä ja maistuvia cocktail-paloja. Ilta täyttyi vilkkaasta puheensorinasta, innostuneesta nuuhkimisesta (nyt viimeistään käsitän, etten ole hullutuksineni yksin!!) sekä PP Perfumesin tuoksuihin tutustumisesta. Mukaamme saimme goodie bagit. Elämäni ensimmäinen sekin!!




Lisäksi kiikutin kotiin hartaudella odottamani Jo Malonen tuoksun, jonka avulias Gogol toi minulle Roomasta asti. En malttaisi odottaa seuraavia tuoksutreffejä. Kaikille uusille tuttavilleni isot halit!!



..

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Thierry Mugler Womanity.




Womanity jäi minulla pintapuoliseksi tuttavuudeksi lanseerauksensa aikoihin. Ensimmäisellä kohtaamisella se oli kieroutunut ja hätkähdyttävä - niin hyvässä kuin pahassa. Kärsin vielä tuolloin Mugler-kammostani. Rakastuttuani Angeliin myös kiinnostus Womanitya kohtaan heräsi uudelleen. Tämä tuoksu on vaatinut minulta paljon aikaa. Olen lähestynyt sitä hitaasti ja tiedostaen. Luultavasti en ole ainoana tiukentamassa turvavyötä lukiessa kuvauksia tästä tuoksusta. Miltä kuulostaa mainostettu viikunan ja kaviaarin yhdistelmä..?


Mitä tiiviimpää tuttavuutta teen - tätä tuoksua todella tahtoo impata - sitä voimakkaammin makean ja suolaisen erikoinen kombo korostuu. Sen erittely on minulle melko vaikeaa. Womanityn vaaleanpunaisessa liemessä ei ole oikeastaan mitään tuttua - saati turvallista. En yleensä syty yrteille. Womanityssa on aistittavissa kevyttä yrttisyyttä. Ehkä pieni ripaus pippurista ytyä. Jokin liemessä - ehkäpä mainostettu kaviaari - muistuttaa merestä. Suolainen iho - ja viileä tuuli. Aivan hitusen sitruksinen raikkaus, pienen kirpakkuuden ja suolan yhdistelmä, tuo mieleeni maistuvimmat margaritat. Ajatus karkaa myös hetkiin Thaimaassa, joina tuore kookos rauhoittaa meriveden kirvelyttämiä huulia. Pitkin päivää tuoksutellessa suu vettyy. Womanity kestää iholla pitkään. Womanity on tuoksuhyllyssäni poikkeuksellisen kylmä tuoksu. Se sopisi myös kuvaamaan täydellisesti hiostavan iltapäivän katkaisevaa ukonilmaa.


Ainakin 50 ml:n pullo tuntuu kädessä silkalta luksukselta. Ketjun kilisyttämät metalliosat tuovat mieleeni H.R. Gigerin, Alien-elokuvissakin ansioituneen kuvataiteilijan, biomekaanisen kuvaston. Nettiä selaamalla en ole mielleyhtymäni kanssa yksin.


Ja mikäli tuoksussa on havaittavissa mainostettua eläimellisyyttä on se ainakin omassa nenässäni varsin seksuaalinen. Jo pelkät assosiaatiot tuoksun nimestä liemen väriin ja kaviaariin hivuttavat mieleen yhtä ja toista.. Womanity on aikuinen, mutta sheivattu.



Ostin Angelin ja Womanityn edullisina lahjapakkauksina Shopping4netistä.

Viikunatuoksuista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi
 Vasilisan erinomaista viikunamaratonia.

...