torstai 14. maaliskuuta 2019

Hömpän paluu.





Tässä blogihiljaisuuteni aikana on tapahtunut monenlaista, muun muassa opiskelin itselleni lähihoitajan tutkinnon valmistuen viime keväänä vammaistyön osaamisalasta. Tällä hetkellä teen tosi rakasta duunia päivätoimintayksikössä. Koen olevani aivan erityisen onnekas saadessani toistaiseksi nauttia vapaista viikonlopuista.


Arki on sikäli pysynyt samanlaisena, että duunipuolella tuoksuja tulee käytettyä minimaalisesti. En tosin voi sanoa pidättäytyväni hajuvesistä täysin. Usein aamulla ylle päätyy suihkaus tai kaksi jotain raikasta ja kevyttä. Jos vanhassa työssä perunoita pyöritellessä ajatus hajuvesistä tuntui luonnottomalta, on se ihmisläheisessä työssä entistä rajoitetumpaa. Suhteeni hajuvesiin onkin säilynyt eskapistisena ja varsin intiiminä.






Huomasin ilokseni, että jyräävän verkkokaupan aikakaudella ainakin Stockmann yhä tänä keväänä luottaa mainonnassa perinteisen printin tenhoon. Herkullista plärättävää löytyi myös omasta postilaatikosta. Tämän kanssa oli hiljattain ihanaa nautiskella kiireettömästä lauantaiaamusta.






Samaan aikaan kun olen keskittynyt uuteen ammattiin, täkäläisillä markkinoilla on tapahtunut aivan hengästyttävää kehitystä tuoksutarjonnan suhteen. Löytääkseen kultimpaa impattavaa aikaansa seuraava tuoksufriikki joutui aiemmin poistumaan ainakin hitusen kotimaan rajojen ulkopuolelle. Nykyään esimerkiksi ruotsalainen Byredo löytyy Stockmannilta. Haaveilen tässä tuoksukierroksesta tuonne keskustan suuntaan lähitulevaisuudessa, sillä edellisellä kerralla kiireessä ehdin vain huokailla kaikkien ihanien tuoksutiskien suuntaan.


sunnuntai 17. helmikuuta 2019

2019.








Kuinka katkaista hiljaisuus..? Ehkä ihan vaan pokkana. 

Mulla on pintapuolinen käsitys, että vielä joskus tutuksi kokemani blogikulttuuri on muuttunut tosi paljon melko lyhyessäkin ajassa. Moni oikealla hetkellä tilaisuuteen tarttunut osaaja elättää itsensä ”tuottamalla sisältöä” esimerkiksi videoblogien ja podcastien avulla. Myös etenkin Instagramissa voi tavoittaa isonkin yleisön oikein pontevasti. Liekö printtimedian vanavedessä unholaan matkalla myös perinteiset blogit..

Aivan sama. 

Tässä hiljattain nenäni on osoittanut pieniä aktivoitumisen merkkejä ja blogisormeakin on alkanut iloisesti kihelmöimään. Kuten Oopiumiluolaa vuonna 2011 perustaessani, edelleen ajatuksena on kirjoittaa omaksi ilokseni. Nähtäväksi jää seuraako juttujani joku vielä vuonna 2019.




perjantai 25. maaliskuuta 2016

Salvador Dali Laguna.







Muistan serkkuni omistaneen pari eriväristä huulipulloa 80- ja 90-lukujen taitteessa. Voisi siis ihan hyvin tänään jo kutsua Lagunaa (Mark Buxton, 1991) retrotuoksuksi. Salvador Dalin tuoksut voidaan myös lukea halpiksiksi, mutta Laguna ei kertakaikkiaan tuoksu halvalta - saati sitten vanhalta. Vuoden 2016 markettivalikoimaan verrattuna Laguna voisi vakuuttaa nirsommankin nenän. 

Nimellä, värillä ja promokuvilla mieleen ujutetaan kevyttä ja kirkasta vettä. Mutta Laguna onkin hieman yllättäen lämpimän puinen. Seetrillä ja santelipuulla rakennettu pohja on kuorrutettu patsulilla ja puuterisella iiriksellä. Tuoksua on makeutettu ananaksella, kookoksella ja vaniljalla varsin runsaalla kädellä. Laguna ei ole tuttu ja moderni hedelmätuoksu, tarpeeksi iholla lämmettyään haistan siinä ripauksen luumua ja mausteisen aurinkovoiteenkin sävyjä. Tässä tuhniessa nenän puuskutus alkoi juuri muistuttaa rantaan iskevien aaltojen kohinaa. Tulihan se meri sieltä sittenkin! Laguna on kuin tehty nautittavaksi tropiikissa, mutta se tuntuisi sopivan erinomaisesti myös kaukokaipuuseen.

En osaa päättää onko Laguna retroa vaiko nykymittarilla tarkastellen sittenkin tulevaisuuteen kurkottava kummajainen. Tuoksu on julkaistu samana vuonna Christian Diorin Dunen kanssa, ja näiden kahden perusteella kuumaa luontoa onkin kuvattu tuolloin jopa uuvuttavalla runsaudella.

Löysin edt-vahvuisen ja 30-millisen pulloni netistä alle 13 eurolla. Vaikuttaisi siltä, että suomalaisten kauppojen hyllyiltä Salvador Dalin tuoksuja ei enää löydy. Lagunasta on julkaistu päivitettykin versio, Laguna Maravilla (2010). Kuulemma edeltäjäänsä sitruksisempi.

Onko kenelläkään parempaa tietoa näiden saatavuudesta vielä jonkun suomalaisen kaupan hyllyltä..?



..