sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Escada Absolutely Me.


Uusi hankinta. Ensikohtaamisemme oli mitäänsanomaton. Se unohtui. Incredible Me tai Desire Me eivät kumpikaan ole olleet makuuni. Rakastan My Little Ponyja. Nyttemmin jo laantunut harrastukseni näkyy pastellisten 80-luvun muovielikoiden hengailuna vitriinissä. Absolutely Me on kuin pieni matka lapsuuteen. Ilman tätä ystäväni alunperin vetämää yhteyttä ponskuihin tuskin olisin koskaan palannut Absolutely Men luokse.

Olemme kohdanneet muutaman kuukauden välein satunnaisesti. Seikkaillessani pikaisesti kaupungilla ontossa päässäni alkoi humista. Lähdin liki tyhjin käsin tavaratalosta. Matkalla metroasemalle eteeni käveli nuori nainen, jonka kanssa jouduin tekemään klassiset väistämis- ja väistämättömyysvelvollisuusliikkeet. Nenääni osui makea ja suloinen tuulahdus. Absolutely Me!!

Uuden laatikon avaaminen on aina yhtä suuri juhla. Ensisuihkaukset molempiin käsivarsiini eivät kotioloissakaan tuota pettymystä. Ensituoksu on makea, mutta ystävällisen hampaaton verrattuna Escadan pelottaviin kesätuoksuihin. Pehmeä marjaisuus on suorastaan poikkeuksellinen. Yhdistettynä vaniljaan alku muuntuu nenässäni kirsikaksi. Vadelma ja ruusu tuovat mieleeni pitkäaikaisen ystäväni.. Absolutely Me voisi olla Yves Saint Laurentin Parisiennen pieni ja pyöreä sukulaislikka. Se kiltti leikkikaveri.

Absolutely Me lienee kohdallani omiaan arkikäyttöön. Kesto luokkaa fasaaninlento. Tätä joutunee suihkimaan useita kertoja päivän aikana. Halvaksikin tätä voisi haukkua, mutta moinen väite viiltäisi rintaani. Makean kerman viimeistelemä leikkisyys vaatiikin Absolutely Men kantajalta nuorekasta asennetta ja kauhallisen itseironiaa. Ei turhia paineita, ei turhia mietiskelyjä. Nyt ei masennuta! Hyväntahtoinen bilehile pyörähtelee arkenakin kotona - alusvaatteisillaan - päivän pakollisten renkutusten tahtiin. Mitä huono radiokanava sattuukin suoltamaan.

..

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Guerlain Aqua Allegoria Pamplelune.



Kiltillä tytöllä on aivan erityisen ihanat ja kiltit vanhemmat. Sain viikko sitten tuliaisena Aqua Allegoria-miniatyyrisetin.

Guerlain toi markkinoille ensimmäiset puutarhojen inspiroimat Aqua Allegoriat jo vuonna 1999. Olen toki huomannut kauniit pullot ohimennen, mutta vasta ystäväni ostaessa oman pullonsa Pamplelunea joskus vuosi sitten noteerasin sen ensimmäistä kertaa.

Pamplelunesta ei ollut helppo aloittaa miniatyyrifiilistelyäni. Tuoksu on monella tasolla hyvin hämmentävä. Mikäli en olisi päättänyt tarttua haasteeseen olisin jäänyt huomattavaa tuoksukokemusta köyhemmäksi. Pamplelune ei missään toisessa tilanteessa olisi houkuttanut minua suihkaisemaan sitä ranteelleni asti. Omasta mielestäni minulla on laaja ja utelias nenukka, mutta vetiset, yrttiset ja Pamplelunen tavoin greippiset tuoksut olen - surullista kyllä - jättänyt silkasta tottumuksesta etäämmälle. Tällä kertaa ei ollut lupaa perääntyä.




Reipas ja ilmeisen riittävä annos Pamplelunea lirahtaa söpöstä pikkupullosta ranteeseeni. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy tuoksun viileyteen. Efekti muistuttaa turkkilaisen saunan eukalyptuksen katkuista höyryä (jopa halpaa selluliittigeeliä) ja se on kärtsätä sieraimeni. Bergamottinen aloitus pehmenee hitaasti kohti makeaa kukkaisuutta. Kuitenkin niin hitaasti, että voimakas ensituoksu alkaa oksettaa minua. Tahtoisin pestä ranteeni välittömästi viidellä eri saippualla, mutta tämäkin tuoksu on pakko kokea loppuun asti. Ja kuinka paljon yllätyksiä onkaan vielä luvassa!?

Kuluu puoli tuntia. Liki euforisessa tilassa huomaan himoitsevani lisää. Koen pakottavaa tarvetta purra rannettani. Ja oi kyllä, puren rannettani. Kahdesti. Tuntuu hyvältä ja raukealta.

Alun kammotus on muuttunut ihastukseksi. Hyvillä mielin jätän tuoksun viipymään iholleni. Mutta mutta. Muutamia tunteja myöhemmin Pamplelune on jättänyt jälkeensä vain leudon maskuliinisen muiston, ja sitä en omassa ranteessani siedä. Saippuaa, kiitos!!




Hajuvesisivustoilla olen törmännyt hupaisiin huomioihin. Jotkut arvostelijat kertovat haistavansa Pamplelunessa kissanpissaa, mutta itse koen ureaisen mustaherukan harmittomana ja lauhkeana.

Vaikka uumoilenkin Pamplelunen olevan osittain oman aikansa tuote on sukupuolettomaksikin luokiteltavan tuoksun suosio ymmärrettävissä. Pamplelune on uskomattoman tarkka ja samalla hyvin yllätyksellinen. Se ei jättäne ketään kylmäksi.

Aion nyt palautua kiihkeästä kohtaamisesta, ja unohtaa pullon somassa rasiassaan hyllylle. Ehkä jo vapun hujakoilla lienee pakko päästää leikkisän boolinen mutta hienostunut häirikkö valloilleen.

 ..

lauantai 18. helmikuuta 2012

Bond No.9.



Kyllä. Tässä olen kovasti yrittänyt malttaa mieleni. Me ollaan lähdössä maaliskuussa ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Viikon pituisesta retkestämme on varattu pieni siivu lätkämatsille ja oman tuokionsa olen päättänyt käyttää puhtaaseen tuoksuturismiin.




Ensimmäinen ja ilmeisin tutustumiskohteeni on New York-lähtöinen - ja New Yorkille omistettu - Bond No.9. Erityisen ihanaa on, että muutamien tavaratalojen ohella Bond No.9:lla on useampi oma putiikki ympäri Manhattania. Minua huimaa vuonna 2003 perustetun Bond No.9:n mykistävän runsas valikoima. Tuoksujen hinnat huitelevat 200 dollarin kieppeillä. Myös pelkät näytekokoelmat ovat hintavia. Hiki puskee kainaloihin ja epätoivon karkea kimpale on nousta kurkkuuni. Tässä skabassa on kuitenkin vain yksi häviäjä ja se on minun lompakkoni.




Laurice Rahme esittelemässä ja signeeraamassa tuoksujaan Saks Fifth Avenuella joulukuussa 2009.
Neilson Barnard (Getty Images)

..

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Himoitsen Chanelia.









Olen lätissyt Vitosesta jo vanhassa blogissani enkä sikäli jaksa nyt kirjoitella aiheesta enempää. Lähinnä olen tässä fiilistellyt tulevaa.. Ollaan lähdössä reissuun maaliskuussa ja tax free-ostoksista haaveillessa olen ajatellut kasvattaa Vitosen tuoteperhettäni.. Toisaalta olisi kivaa säästää rahaa myös erikoisempiin löytöihin itse kohteessa. Mutta en voi mitään sille, että yksi hyvä peittoaa monta uutta ja erikoista tuttavuutta. Vaikka olenkin tolkuttoman kiinnostunut kaikista maailman tuoksuista en silti enää nykyään tahdo tuhlata rahojani hetken huumaan.













Oman täydellisen lempihajuveteni olen oppinut tuntemaan aika ehdottomallakin tavalla. Yhdenkään toisen tuoksun menettäminen ei koskisi niin!! Mikään tuoksu ei voi sitä korvata. Eikä minua haittaisi elellä lopun ikääni vain tämän yhden tuoksun kanssa. EDT ja EDP-versioista jälkimmäinen on ylivoimainen suosikkini. Ennen EDT:tä valitsisin Eau Premieren. Jostain syystä EDT on kovin köyhä ja ummehtunut. Minua kiinnostaa erityisesti aito parfyymiversio. Myös Elixir Sensuel on ollut toivelistallani yhtä pitkään..






Francoise Avelinen Chanel Perfume on nopealukuinen ja ohut teos jossa kiinnostavaa tekstiä suuremmassa roolissa ovat Chanelin vanhat mainoskuvat. Kaikille muille Chaneliin haksahtaneille tai haksahtamattomillekin suosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Vuosilukuihin ja nippelimpäänkin faktaan on tämän kirjan kanssa helppo palata, tosin ihan viimeisintä tietoa ei ainakaan mun kappaleestani (julkaisuvuosi 2003) löydy..










..