perjantai 25. maaliskuuta 2016

Salvador Dali Laguna.







Muistan serkkuni omistaneen pari eriväristä huulipulloa 80- ja 90-lukujen taitteessa. Voisi siis ihan hyvin tänään jo kutsua Lagunaa (Mark Buxton, 1991) retrotuoksuksi. Salvador Dalin tuoksut voidaan myös lukea halpiksiksi, mutta Laguna ei kertakaikkiaan tuoksu halvalta - saati sitten vanhalta. Vuoden 2016 markettivalikoimaan verrattuna Laguna voisi vakuuttaa nirsommankin nenän. 

Nimellä, värillä ja promokuvilla mieleen ujutetaan kevyttä ja kirkasta vettä. Mutta Laguna onkin hieman yllättäen lämpimän puinen. Seetrillä ja santelipuulla rakennettu pohja on kuorrutettu patsulilla ja puuterisella iiriksellä. Tuoksua on makeutettu ananaksella, kookoksella ja vaniljalla varsin runsaalla kädellä. Laguna ei ole tuttu ja moderni hedelmätuoksu, tarpeeksi iholla lämmettyään haistan siinä ripauksen luumua ja mausteisen aurinkovoiteenkin sävyjä. Tässä tuhniessa nenän puuskutus alkoi juuri muistuttaa rantaan iskevien aaltojen kohinaa. Tulihan se meri sieltä sittenkin! Laguna on kuin tehty nautittavaksi tropiikissa, mutta se tuntuisi sopivan erinomaisesti myös kaukokaipuuseen.

En osaa päättää onko Laguna retroa vaiko nykymittarilla tarkastellen sittenkin tulevaisuuteen kurkottava kummajainen. Tuoksu on julkaistu samana vuonna Christian Diorin Dunen kanssa, ja näiden kahden perusteella kuumaa luontoa onkin kuvattu tuolloin jopa uuvuttavalla runsaudella.

Löysin edt-vahvuisen ja 30-millisen pulloni netistä alle 13 eurolla. Vaikuttaisi siltä, että suomalaisten kauppojen hyllyiltä Salvador Dalin tuoksuja ei enää löydy. Lagunasta on julkaistu päivitettykin versio, Laguna Maravilla (2010). Kuulemma edeltäjäänsä sitruksisempi.

Onko kenelläkään parempaa tietoa näiden saatavuudesta vielä jonkun suomalaisen kaupan hyllyltä..?



..

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Miu Miu Miu Miu.







Kas siinäpä Oopiumiluolan historian hauskin otsikko.

Miu Miu on tyyriin ja etäisen Pradan edullisempi sisarmerkki - no okei, silti aivan järkyttävän kallis. Miu Miu ojensi kätensä köyhemmillekin kuluttajille eli lanseerasi ensimmäisen hajuvetensä melko hiljattain, syksyllä 2015. Tuoksun takaa löytyy Pradan luottonenä Daniela Andrier. Mainoskuvissa söpöilee nuori tyttö, kielokimppu ja kissanpentu. Söpö on Miu Miun pullokin. Raskaan pullon leikkisä muotoilu toistaa Miu Miun laadukkaista käsilaukuistakin tuttua kuviointia. Sosiaalisen median mukaan korkin litteä punainen kiekko on tuonut monille mieleen klovnin nenän.



promo


Kissanpentu on turvassa. Se ei pääse maistelemaan myrkyllistä kieloa, kuten ei hajuvesissä koskaan. Miu Miu on hyvin synteettinen tuoksu. Synteettinen runollisemminkin laitettuna. Tämän hajuveden kanssa allekirjoittaneelle ei toistaiseksi ole tullut täysin kotoisa olo, vaikka ihastuttava onkin. Se hämmentää kylmyydellään. Mukana on Givaudanin luoma, rekisteröity Akigalawood-nuotti. Käsittääkseni - minulla ei ole asiasta varmempaa tietoa - Akigalawood on jonkinlainen patsulijohdannainen, puinen ja pippurinen nuotti. Juuri pippurista pistävyyttä Miu Miussa onkin. Tuoksu on hauska, se myös kestää iholla todella pitkään. Todennäköisesti tästä tulee joillekin uusi suosikki - tai aivan ehdoton inhokki.






Ainakaan vielä Miu Miu ei ole löytänyt tietään täkäläisten tavaratalojen hyllyihin. Oman lahjaboksini tilasin joulun hujakoilla sokkohaisuna netistä.


..

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Tuoksuystäviä radioaalloilla.




Kuva: Mikko Lehtola



Tuoksufoorumiltakin tutut ystäväni käväisivät Yle Puheella keskustelemassa vivaihteikkaasti ja osuvasti tästä antoisasta ja aina yhtä innostavasta elämäntavasta. Linkki sangen avaavaan radio-ohjelmaan alla.






..

Hermes Un Jardin Sur Le Nil.







Vietin syyskuussa mieheni kanssa aivan ihanan viikon Agios Nikolaosissa, Kreetalla. Lentokoneessa yhden piccolo-shampanjan jälkeen kohdalleni lipui Finnairin myyntikärry - mukanaan tämä helmi. Vuosien etäinen tuttavuus oli hiljalleen ehtinyt lämmetä, etenkin sen jälkeen kun mm. Stockmann vain joitain kuukausia aiemmin oli vihdoin ottanut valikoimiinsa ilahduttavan laajan kirjon Hermesin hajuvesiä, mukaan lukien Un Jardin-sarja.

Un Jardin Sur Le Nil (2005) on maineikkaan Jean-Claude Ellenan luomus, ja varsin laajasti kiitelty sellainen. Minimalistiksikin kutsuttu Ellena on toiminut Hermesin päänenänä jo toistakymmentä vuotta. Juuri tämän tuoksun synnystä Chandler Burr on kirjoittanut todella hienon ja perusteellisen artikkelin The New Yorkeriin.

Unisex-tuoksuksi suunniteltu Un Jardin Sur Le Nil on vihreydestään huolimatta yllättävän makea. Iloinen herkku, joka suomalaisittain toiminee parhaiten kesällä. Trooppisen vivahteen antaa lootus ja vihreä mango - jälkimmäinen tosin nuottina hieman vieras omaan nenään ennakkotiedosta huolimatta. Sitruksia tässä on myös, joskin ei tavanomaisesti dominoiden. Tomaatinvarsia ja ohutta iiristä. Ohuutta ylipäänsä. Kevyttä ja helppoa. Kesää odotellessa.


..