sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Yves Saint Laurent - Opium EdT ja Opium Fleur de Shanghaï EdT


Mulla ei ollut blogia hahmotellessa valmista suunnitelmaa ensimmäisestä varsinaisesta tuoksukirjoituksesta, mutta tänään blogini nimen alkuperästä innostuneena käteni hakeutui itse Opiumin äärelle.

Yves Saint Laurentin Opium on  Jean Amicin ja Jean-Louis Sieuzacin luomus. Idän innoittama menestystuoksu lanseerattiin vuonna 1977. Opium on aito klassikko. Aistillisella ja kohtalokkaalla kuvastolla markkinoidun tuoksun tietävät kaikki - ainakin nimeltä. Rakastan muuten kaikenlaisia hajuvesimainoksia, ja Opiumista löytyy ikänsä ansiosta toinen toistaan jännempiä, nykysilmällä jopa hieman hupaisia pätkiä. Usealle vuosikymmenelle mahtuu myös paljon mainoskuvia.. Jotkut kampaukset ja meikit kuvien upeilla mannekiineilla on sumeilematta lausuttuna ihan hirvittäviä.


Kuten otsikko kertoo - molemmat pulloni ovat Eau de Toilette-versioita. Olisi ihanaa vertailla alkuperäistä Opiumia parfyymiversioonsa. Eau de Toilettessa ja Eau de Parfumissa on aina aika iso ero tuoksussa kuin tuoksussa! Monesti tuntuu, että EdT:sta puuttuu jotain olennaista. Toisaalta on selvää, että monet naiset ovat löytäneet suosikkinsa juuri EdT-versioista. Opiumin raskauden kohdalla uskoisin sen jopa olevan varsin yleistä.

Jo ensinuuhkaisu Opiumista kertoo, että tuoksu todellakin on rikas. Mausteisen lämmin ja itämaisen voimakas Opium antaa itsestään välittömästi paljon irti. Ylimpänä nenääni kutkuttaa pippurinen ja kanelinen suitsukkeisuus. Jopa pieni pirskahdus raikasta hedelmäisyyttä. Hyvin pian tuoksusta puskee hurmaavasti esiin jasmiinia ja ruusua. Kun tuoksu on rauhassa asettunut lämmin vanilja hellii ja paijaa vaikuttunutta naista.


Suihkaus yli 6-vuotiaasta Fleur de Shanghaïsta on pelonsekaisen epäilyksen jälkeen iloinen yllätys. Koska tuoksu on jo kohtalaisen vanha ei voi arvata kuinka hyvin noin neljäsosa pullosta on säilynyt. Voin sanoa vakaasti - se on säilynyt hyvin. Omistan pari surullista tapausta joilla ei ole ollut yhtä paljon onnea matkassa. Syitä huonolle säilyvyydelle on monia, mutta säilyttäessäni kaikkia tuoksujani samalla tavalla ehkä mukana on tosiaan huonoa tuuriakin. Tietysti tuoksujen ollessa erilaisia niiden säilyvyydessäkin voisi olettaa olevan suuriakin eroja. Fleur de Shanghaï on toiseksi vanhin pulloni. Olen ostanut tämän loppukesästä 2005. Vanhin tallessa oleva hajuveteni on mieheltäni huomenlahjaksi saatu Lancômen Miracle toukokuulta 2004.

Mutta itse tuoksuun. Nyt verratessa varsinaiseen Opiumiin Shanghaïn nuorikko tyrmää huomattavasti voimakkaammalla alkoholisuudellaan! Tämä jo kertoo yksiselitteisesti, että kyseessä todella on isosiskoaan kevyempi ja sirompi tuoksu. On se tosin raikkaampikin - ilman tuntua, että se kuitenkaan olisi vajavainen. Tuoksu on alusta loppuun herttaisempi kuin alkuperäinen Opium. Sitruksisempi ja kukkaisempi. Magnolian kuvat pullossa kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Alan ymmärtää miksi 100 ml:n valtaisa pullo on huvennut noinkin paljon. Mieleeni muistuu hurjasti paikkoja ja iltoja joissa Shanghaï on ollut mukanani. Esimerkiksi ensimmäinen matkamme rakkaaseen Bangkokiin ja viikko Cha-Amissa vehreässä bungalowihotellissa. Yhtenä trooppisen rankkasateisena iltana istuin terassillamme tupakalla ihaillen hiljaa sateensuojassa hengaavaa isoa sammakkoa. Kuin se olisi meditoinut  odotellessaan sateen päättymistä. Viimeisenä yönä oli niin hurja ukonilma, että rytinään herätessämme luulimme salaman iskeneen seinän takana seisseeseen puuhun.



Toivon todella, että varsinkin ikäiseni alle kolmekymppiset uskaltautuvat Opiumin äärelle kaikessa rauhassa. Itse hajuvesihulluudestani huolimatta olen arka suihkimaan tuoksuja ranteeseeni. Mikäli pulloa haistamalla saa pienintäkään käsitystä tuoksun luonteesta on sekin hyvä alku. Ennen pitkää tulee oikea päivä ja hetki jona oikeastaan kuka tahansa utelias neitonen on valmis Opiumille. Parhaassa tapauksessa tuoksu houkuttaa kokeilemaan toistekin ja ennen kuin huomakaan voi olla valmis jopa elinikäiseen suhteeseen. Opium ansaitsee mahdollisuutensa. Siitäkin huolimatta, että se tuonee monelle nuorelle naiselle mieleen oman äidin, tädin tai jopa mummon!!


Millainen suhde Sinulla on Opiumiin..? Ovatko itämaiset tuoksut lähellä sydäntäsi vai totaalinen kauhistus..?


5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Omassakin lapsuudenkodissani Opium löytyi äidin hyllystä, ja vierastin sitä pitkään. Viime aikoina olen kuitenkin viehättynyt itämaisista tuoksuista koko ajan enemmän, ja niin Opium kuin Guerlainin ikiklassikko Shalimar ovat päätyneet ostoslistalleni. Tykkään, siis. :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Oi, Shalimar - tuoksu johon taatusti palaan täällä.

    Ihanaa, että tulit vieraisille blogiini!!

    VastaaPoista
  5. Mun tädillä oli Opiumia. Huomasin eilen, että myös mun äidillä on Opiumia. Hän on tosin omansa saanut lahjaksi vasta sen jälkeen, kun minä olen jo muuttanut pois kotoa. Olihan sitä pakko lainata ja kokeilla. Vahvuus on EdT.

    Melkoinen voimatuoksu!! Erittäin mausteinen ja pistävä aluksi, todella voimakas. Ei ainakaan ensikokeilulla vaikuta ihan minun tuoksultani. Tosin olen ennenkin ihastunut tuoksuihin vasta muutaman kokeilun jälkeen, silloinkin, kun ensireaktio on ollut etten pidä.

    Tosin drydown muistuttaa minua melko voimakkaasti tädistäni ja se saattaa osoittautua esteeksi tuoksun käytölle. Minusta on vaikeata itse käyttää sellaista tuoksua, jonka mieltää selkeästi jonkun tietyn ihmisen "omaksi".

    Opium on mielenkiintoinen. Ymmärrän hyvin ettei se ole kaikkien mieleen, ei ole ihan helppoa kantaa näin voimakasta ja mausteista tuoksua.

    VastaaPoista