Muistan serkkuni omistaneen pari eriväristä huulipulloa 80- ja 90-lukujen taitteessa. Voisi siis ihan hyvin tänään jo kutsua Lagunaa (Mark Buxton, 1991) retrotuoksuksi. Salvador Dalin tuoksut voidaan myös lukea halpiksiksi, mutta Laguna ei kertakaikkiaan tuoksu halvalta - saati sitten vanhalta. Vuoden 2016 markettivalikoimaan verrattuna Laguna voisi vakuuttaa nirsommankin nenän.
Nimellä, värillä ja promokuvilla mieleen ujutetaan kevyttä ja kirkasta vettä. Mutta Laguna onkin hieman yllättäen lämpimän puinen. Seetrillä ja santelipuulla rakennettu pohja on kuorrutettu patsulilla ja puuterisella iiriksellä. Tuoksua on makeutettu ananaksella, kookoksella ja vaniljalla varsin runsaalla kädellä. Laguna ei ole tuttu ja moderni hedelmätuoksu, tarpeeksi iholla lämmettyään haistan siinä ripauksen luumua ja mausteisen aurinkovoiteenkin sävyjä. Tässä tuhniessa nenän puuskutus alkoi juuri muistuttaa rantaan iskevien aaltojen kohinaa. Tulihan se meri sieltä sittenkin! Laguna on kuin tehty nautittavaksi tropiikissa, mutta se tuntuisi sopivan erinomaisesti myös kaukokaipuuseen.
En osaa päättää onko Laguna retroa vaiko nykymittarilla tarkastellen sittenkin tulevaisuuteen kurkottava kummajainen. Tuoksu on julkaistu samana vuonna Christian Diorin Dunen kanssa, ja näiden kahden perusteella kuumaa luontoa onkin kuvattu tuolloin jopa uuvuttavalla runsaudella.
Löysin edt-vahvuisen ja 30-millisen pulloni netistä alle 13 eurolla. Vaikuttaisi siltä, että suomalaisten kauppojen hyllyiltä Salvador Dalin tuoksuja ei enää löydy. Lagunasta on julkaistu päivitettykin versio, Laguna Maravilla (2010). Kuulemma edeltäjäänsä sitruksisempi.
Onko kenelläkään parempaa tietoa näiden saatavuudesta vielä jonkun suomalaisen kaupan hyllyltä..?
..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti