Guerlain Aqua Allegoria Pamplelune.

Kiltillä tytöllä on aivan erityisen ihanat ja kiltit vanhemmat. Sain viikko sitten tuliaisena Aqua Allegoria-miniatyyrisetin.

Guerlain toi markkinoille ensimmäiset puutarhojen inspiroimat Aqua Allegoriat jo vuonna 1999. Olen toki huomannut kauniit pullot ohimennen, mutta vasta ystäväni ostaessa oman pullonsa Pamplelunea joskus vuosi sitten noteerasin sen ensimmäistä kertaa.

Pamplelunesta ei ollut helppo aloittaa miniatyyrifiilistelyäni. Tuoksu on monella tasolla hyvin hämmentävä. Mikäli en olisi päättänyt tarttua haasteeseen olisin jäänyt huomattavaa tuoksukokemusta köyhemmäksi. Pamplelune ei missään toisessa tilanteessa olisi houkuttanut minua suihkaisemaan sitä ranteelleni asti. Omasta mielestäni minulla on laaja ja utelias nenukka, mutta vetiset, yrttiset ja Pamplelunen tavoin greippiset tuoksut olen - surullista kyllä - jättänyt silkasta tottumuksesta etäämmälle. Tällä kertaa ei ollut lupaa perääntyä.

Reipas ja ilmeisen riittävä annos Pamplelunea lirahtaa söpöstä pikkupullosta ranteeseeni. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy tuoksun viileyteen. Efekti muistuttaa turkkilaisen saunan eukalyptuksen katkuista höyryä (jopa halpaa selluliittigeeliä) ja se on kärtsätä sieraimeni. Bergamottinen aloitus pehmenee hitaasti kohti makeaa kukkaisuutta. Kuitenkin niin hitaasti, että voimakas ensituoksu alkaa oksettaa minua. Tahtoisin pestä ranteeni välittömästi viidellä eri saippualla, mutta tämäkin tuoksu on pakko kokea loppuun asti. Ja kuinka paljon yllätyksiä onkaan vielä luvassa!?

Kuluu puoli tuntia. Liki euforisessa tilassa huomaan himoitsevani lisää. Koen pakottavaa tarvetta purra rannettani. Ja oi kyllä, puren rannettani. Kahdesti. Tuntuu hyvältä ja raukealta.

Alun kammotus on muuttunut ihastukseksi. Hyvillä mielin jätän tuoksun viipymään iholleni. Mutta mutta. Muutamia tunteja myöhemmin Pamplelune on jättänyt jälkeensä vain leudon maskuliinisen muiston, ja sitä en omassa ranteessani siedä. Saippuaa, kiitos!!

Hajuvesisivustoilla olen törmännyt hupaisiin huomioihin. Jotkut arvostelijat kertovat haistavansa Pamplelunessa kissanpissaa, mutta itse koen ureaisen mustaherukan harmittomana ja lauhkeana.

Vaikka uumoilenkin Pamplelunen olevan osittain oman aikansa tuote on sukupuolettomaksikin luokiteltavan tuoksun suosio ymmärrettävissä. Pamplelune on uskomattoman tarkka ja samalla hyvin yllätyksellinen. Se ei jättäne ketään kylmäksi.

Aion nyt palautua kiihkeästä kohtaamisesta, ja unohtaa pullon somassa rasiassaan hyllylle. Ehkä jo vapun hujakoilla lienee pakko päästää leikkisän boolinen mutta hienostunut häirikkö valloilleen.

 ..