Annick Goutal.

Annick Goutal (1946-1999) oli nuoruudessaan lahjakas pianisti ja mannekiini. 1980-luvun alkuun mennessä hänestä sukeutui myös kauneudentajuinen parfymööri. Annick Goutalin uusimpien tuoksujen takaa löytyvät tytär Camille sekä Isabelle Doyen.

Annick Goutalin herkät (painotus tähän) ja romanttiset (painotus tähän) tuoksut voisivat kuulua yhteen paljaiden jalkojen ja kesämekkojen kanssa. Mielessä piirtyy väkisinkin näkymä jostain hienostuneesta, mutta samalla tyttömäisen höpsöstä ja viattoman kauniista. Sisarusparvi palmikoi peppuun asti ulottuvia hiuksia huolella hoidetussa puutarhassa. Perhoset tanssivat ilmassa ja kaikki on täydellistä ja huoletonta. Lähitulevaisuudessa näillä tiluksilla punastutaan ja polvistutaan. Paljon. Ai sopiiko nämä tuoksut Jane Austenin romaanien ja niiden filmatisointien kylkeen..? No juuri sinne.

Annick Goutalin laajasta kymmenien ja kymmenien tuoksujen valikoimasta löytyy huomattavan paljon makeita kukkaistuoksuja. Hyvinä esimerkkeinä voimakkaan marjaisa Quel Amour! (2002) ja trooppinen Songes (2005) - valkea sekoitus tiarea, jasmiinia ja frangipania vaniljaisella röyhelöisyydellä.

Eau d'Hadrien on klassikko aivan Goutalin tuoksutalon alkuajoilta, vuodelta 1981. Kevyen puinen sitrustuoksu löytyy omasta samplekokoelmastani ainoastaan edt-versiona. Olisikin kiintoisaa nuuhkia koko sarja eau de parfumina, sillä jo valmiiksi verrattain kevyestä tavarasta on kyse kautta linjan. Les Nuits d'Hadrien (2003) on esikuvaansa mausteisempi ja runsaampi. Vähäeleiseen isosiskoonsa nähden Les Nuits on itämaisempi ja kurvikkaampi. Olenkin monia kertoja vertaillut näitä keskenään hiljalleen tykästyen enemmän ja enemmän jälkimmäiseen.

Songesin ohella Nuit Étoilée (2012) on hiljalleen kirimässä tietään naurettavan pitkälle ja taloudellisesti utopistiselle ostoslistalleni. Purkkamainen yllättäjä tökkää ystävällisesti nenään kuitenkaan pistämättä liikaa. Sitrusten ja havujen leudosti sävyttämä minttu laantuu melko tavanomaiseksi puiseksi pohjaksi. Myönnän olevani hullaantunut jo pelkkiin kauniisti muotoiltuihin pulloihin. Nuit Etoilée naivistisen yönsinisenä unelmana pomppaa silmille muutoin melko tyynesti sävytetystä valikoimasta.

On surullista, että tätäkään tuoksutaloa ei ole vielä nähty kaupan Suomessa. Annick Goutalia on kuitenkin helposti saatavilla lukuisista eurooppalaisista nettikaupoista. Goutaleita voi löytää myös mm. Tallinnan Kaubamajasta sekä Tukholman NK:sta.

Edit. Kävin Tallinnassa useampaan otteeseen vuoden 2015 aikana, enkä onnistunut bongaamaan siellä Annick Goutalin tuoksuja.


...

Anya's Garden.

Only pure and natural aromatics from the land, sea and soil.

Anya's Garden

Pitkälti viime vuoden puolella luokseni kotiutui rakkaista Miamin maisemista poikkeuksellinen samplesetti. Pienessä violetissa rasiassa oli kaikkiaan 12 tuoksunäytettä. 

Anya McCoy käyttää tuoksuissaan ainoastaan luonnon raaka-aineita. Osa uutetaan hänen oman puutarhansa kasveista. Tuoksuja Anya McCoy on luonut jo vuodesta 1991.

Surullisen usein sorrun nuuhkimaan näytteitä täysin umpimähkään pelkän hataran vaiston varassa. Anya's Gardenin näytepakkauksessa palveli erinomaisesti uteliasta testailijaa ohjeistus tutustua tuoksuihin tietyssä järjestyksessä.

Puhtaita luonnontuoksuja voi joskus olla vaikea handlata. Näin oli käydä allekirjoittaneelle tutustuessa näihin teoksiin hiljalleen pidemmäksi venyneen ajan kuluessa. Näytepakkaus tuoksui voimakkaasti, suorastaan pelottavalla volyymilla, ennen ensimmäisenkään näytteen avaamista.

Raskaat öljyt saapuivat luokseni aivan pikkuruisissa lasipurnukoissa. Itse liemiä näissä puteleissa on niin ikään aivan pienet hituset. Parhaiten tummista liemistä sain poimittua näytteet iholleni pienillä puisilla tikuilla. Ja voih, nämä kestävät iholla pitkään!

Olen ehkä harrastanut arjessa paljon makeita tuoksuja. Mantelin ja sitruksen sävyttämä suklainen  Starflower jäi kuitenkin etäiseksi. Temple tarjosi erikoisimman kokemuksen. Lapsuudessani vierailin usein sairaalassa tervehtimässä isoista leikkauksista toipuvaa vaariani. Sairaalat eivät haise nykyään samalta. Tarkalleen tää homma ei mulle aukea. Temple raivasi hämmentäviä polkuja hyvin kaukaisiin muistoihin, enkä kertakaikkiaan ymmärrä tätä assosiaatiota.

Vuonna 2011 lanseerattu White Smoke erinomaisena ja jopa poikkeuksellisen makeana savutuoksuna ylsi omissa testailuissani aivan loppusuoralle. Ylivoimainen suosikkini on kuitenkin iholla tyynyttävän pehmeäksi sulanut Amberess. Amberess tarjoaakin nimestään huolimatta klassisen lämmön ja itämaisen runsauden ohella poikkeuksellisen kauniin ruusuisen päiväunen.